Hohhoijaa ja vitut päälle

Mitenhän tän muotoilis. Vituttaa taas.

Ensinnäkin miksi maailma on NIIN täynnä kaksinaamaisia ihmisiä? Myönnän olen siihen itsekkin syyllistynyt ajoittain, mutta koen siitä heti valtavan huonoa omaatuntoa. Toiset elävät niin tunteettomasti.

Toiseksi miksi minun elämäni on kokoajan kartalla? Menin minne vaan ja puhuin kelle vaan hän tietää musta asioita mitä mä en edes itse tienny. Musta on todella outoa, että ihmiset puhuu siitä miten minä haen huomioo ja haluan olla esillä. Luulen ltsestäni liikoja ja kuvittelen olevani julkkis.

Todellisuudessa olen aivan tavallinen ihminen, josta puhutaan niin paljon, että olen kerännyt julkisuutta. Joku järkevä sanoisi "hei haloo ihmiset älkää puhuko siitä niin se ei ole esillä" aivan! Olenko minä kerjännyt sitä ja anellut, että puhukaa musta. Perustakaa fb ryhmiä ja jauhakaa niissä musta. Live ystävät juoruilkaa keskenänne musta,puhukaa paskaa, muuttakaa tarinoita satakertaa matkanvarrella ja levittäkää lopulta ne nettiin kaikenkansan nähtäväks.

Ei en ole sanonut muistaakseni noin. Silti juuri noin tapahtuu kokoajan.

Olen pettynyt ihmisiin. Mutta toisaalta vaan huvittunut. Onhan se nyt merkki aika tylsästä elämästä jos toinen ihminen kasvattaa niin ison kyrvän otsaan ettei siitä pääse yli muutakun vuosia jauhamalla samoja aiheita ja vääristelemällä totuuksia!


Mutta ihan näin meidän kesken. Mulla ei onneksi ole koskaan ollut tarvetta puhua ihmisistä samallalailla. Ei sen enempää julkikksista, kun tavallisistakaan ihmisistä. Olisko se kenties merkki siitä, että mulla on elämässäni tarpeeksi sisältöä ilman turhanpäiväistä juoruiluakin?

Näin mediaa siteeraten "mainetta se on se huonokin maine ja maine on aina hyvä asia"

Joten te kaikki, kun tiedän, että luette tämänkin niin sanon teille.

JATKAKAA! TEETTE MUSTA KUULUISAN JA SAMALLA ITSESTÄNNE IDIOOTTEJA ;)

J

Voi vitutus maksimaalius

Vittu mä sanon isolla veellä!

Mitenhän sitä sais sanottua mahdollisimman inhimillisesti, että vituttaa perkeeleesti.

Koko viikko on menny selvitellessä kuka on tosi ystävä ja kuka ei. Onko puoliso uskollinen ja rehellinen vai valehteleva kusipää.

Huomenna piti mennä viettää laatuaikaan hieman juominkien merkeissä saadakseni ajatukset muualle tästä draamasta missä mun melkein 9 vuotinen ystävyys vedetään vessanpöntöstä alas ja melki 8vuotinen parisuhde kaatui.

No eikös sit lapsi alkanu oksentaa, että saadaan ihan ulkoistettua tää paha olo yrjöilyn merkeissä. Ja vietetään kiva viikonloppu kotona kera yrjöpyykin ja kuivumisvaaran. Perkele!

Sit tuolla pihallaki on taas pakkasta ei voi ees tupakalla käydä ilman, että varpaat jäätyy parvekkeen lattiaan kii.

Olis kiva kuunnella ees joku hyvä biisi, mut vittu ei täs maailmas oo ees hyviä biisejä saatu aikaa ja leffatkin vähissä. Itseasiassa tää maailma on niin nähty! Tapahtuis ees jotain jännää!
Vittuku ei ees se maailmanloppu voinu tulla!

Joo ja sitkun löydät jonkun kivan tv sarjan se jää tauolle. Voi helvetti!!!

Kaikista eniten vituttaa miks ihmisten pitää tupata sinne minne ne ei kuulu, roikkua muiden aviomiehissä ja varastella ystäviä kostaakseen? Mikä vittu tätä maailmaa vaivaa, kun ei voi pysyä siellä omalla ruohomättäällä ja tyytyä kohtaloonsa?

Tähän loppuun vois sanoo kaikesta huolimatta elämä jatkuu. Tulispa jo kesä.

-J-

Tulee monesti mietittyä miksi mun elämä on niin vaikeeta ja miksei kukaan mua ymmärrä?

Ystävät mitä ne on? Niitä jotka tuomitsee, kun mokaan. Niitä jotka käskee ottaa itteensä niskasta kiinni, kun kaikki tuntuu hajoovan ympäriltä. Niitä jotka väittää välittävänsä, mutta todellisuudessa näkee vaan oman elämänsä kuplan läpi!

Entä, kun he mokaavat? Kyllä minä olen tukena. Minä ymmärrän ja kuuntelen. En tuomitse enkä moiti, vaikka toimivat juuri niinkuin minä toimin heidän moittiessaan minua.

Jaa, että vituttaako! Kyllä vituttaa olla välillä niin empaattinen ja ymmärtäväinen. Vituttaa tehdä vuodesta toiseen hyviä tekoja toisille saamatta itse mitään. Mutta vituttaa olla niin kiittämätönkin ettei muka sais mitään, kun ei kuitenkaan kukaan ystävyyttä voi yksin ylläpitää.

Vituttaa joutua vuodesta toiseen elämään elämäänsä muiden mieliks ja silti pakottaa itsensä jatkamaan.

-J-

Ensimmäiset askeleet

Niin. Vituttaako tänään kaikki? 

No vituttaa ja rankasti.

Tuo pakkanen on hanurista, sieltä syvältä ja poikittain. Olen hajonnut siihen jo ihan täysin. 

Ja se, jos ihmiset sanovat, että soittavat ihan kohta uudelleen ja heistä ei moniin tunteihin, jopa päiviin kuulu yhtään mitään. Näyttää tuo kohta olevan ihan vitun pitkä aika näemmä. 

Ja muutenkin ihmiset kyrpii ihan kunnolla. Miksi he sanovat toisille, että soita jos tarvitset apua tai kuuntelijaa tai ihan mitä vittua tahansa, jos heistä ei kuitenkaan sillä hädän hetkellä ole mitään hyötyä? Ei vittu pidä sanoa mitään tuollaista, jos sitä ei todellakaan tarkoita. Kyllä heistä silloin kuuluu, kun kuskia tarvitsisi tai olkapäätä jota vasten itkeä, kun on paha olla. Mutta mistä vitusta lähtien on "ystävyys" ollut yksipuolista?

Haistakaa vittu, en sen paremmin sano.

Ja nämä perkeleen niskat. Miksi niihin pitää koskea niin paljon, ettei pää käänny? Ja mikään vitun särkylääke ei edes auta. 

Ja joku vitun Putous. Miksi sitä jaksetaan oikein hehkuttaa, kun se on sitä samaa paskaa kaudesta toiseen?

-R