Mitenhän tän muotoilis. Vituttaa taas.
Ensinnäkin miksi maailma on NIIN täynnä kaksinaamaisia ihmisiä? Myönnän olen siihen itsekkin syyllistynyt ajoittain, mutta koen siitä heti valtavan huonoa omaatuntoa. Toiset elävät niin tunteettomasti.
Toiseksi miksi minun elämäni on kokoajan kartalla? Menin minne vaan ja puhuin kelle vaan hän tietää musta asioita mitä mä en edes itse tienny. Musta on todella outoa, että ihmiset puhuu siitä miten minä haen huomioo ja haluan olla esillä. Luulen ltsestäni liikoja ja kuvittelen olevani julkkis.
Todellisuudessa olen aivan tavallinen ihminen, josta puhutaan niin paljon, että olen kerännyt julkisuutta. Joku järkevä sanoisi "hei haloo ihmiset älkää puhuko siitä niin se ei ole esillä" aivan! Olenko minä kerjännyt sitä ja anellut, että puhukaa musta. Perustakaa fb ryhmiä ja jauhakaa niissä musta. Live ystävät juoruilkaa keskenänne musta,puhukaa paskaa, muuttakaa tarinoita satakertaa matkanvarrella ja levittäkää lopulta ne nettiin kaikenkansan nähtäväks.
Ei en ole sanonut muistaakseni noin. Silti juuri noin tapahtuu kokoajan.
Olen pettynyt ihmisiin. Mutta toisaalta vaan huvittunut. Onhan se nyt merkki aika tylsästä elämästä jos toinen ihminen kasvattaa niin ison kyrvän otsaan ettei siitä pääse yli muutakun vuosia jauhamalla samoja aiheita ja vääristelemällä totuuksia!
Mutta ihan näin meidän kesken. Mulla ei onneksi ole koskaan ollut tarvetta puhua ihmisistä samallalailla. Ei sen enempää julkikksista, kun tavallisistakaan ihmisistä. Olisko se kenties merkki siitä, että mulla on elämässäni tarpeeksi sisältöä ilman turhanpäiväistä juoruiluakin?
Näin mediaa siteeraten "mainetta se on se huonokin maine ja maine on aina hyvä asia"
Joten te kaikki, kun tiedän, että luette tämänkin niin sanon teille.
JATKAKAA! TEETTE MUSTA KUULUISAN JA SAMALLA ITSESTÄNNE IDIOOTTEJA ;)
J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti