Tulee monesti mietittyä miksi mun elämä on niin vaikeeta ja miksei kukaan mua ymmärrä?

Ystävät mitä ne on? Niitä jotka tuomitsee, kun mokaan. Niitä jotka käskee ottaa itteensä niskasta kiinni, kun kaikki tuntuu hajoovan ympäriltä. Niitä jotka väittää välittävänsä, mutta todellisuudessa näkee vaan oman elämänsä kuplan läpi!

Entä, kun he mokaavat? Kyllä minä olen tukena. Minä ymmärrän ja kuuntelen. En tuomitse enkä moiti, vaikka toimivat juuri niinkuin minä toimin heidän moittiessaan minua.

Jaa, että vituttaako! Kyllä vituttaa olla välillä niin empaattinen ja ymmärtäväinen. Vituttaa tehdä vuodesta toiseen hyviä tekoja toisille saamatta itse mitään. Mutta vituttaa olla niin kiittämätönkin ettei muka sais mitään, kun ei kuitenkaan kukaan ystävyyttä voi yksin ylläpitää.

Vituttaa joutua vuodesta toiseen elämään elämäänsä muiden mieliks ja silti pakottaa itsensä jatkamaan.

-J-