Voi vitutus maksimaalius

Vittu mä sanon isolla veellä!

Mitenhän sitä sais sanottua mahdollisimman inhimillisesti, että vituttaa perkeeleesti.

Koko viikko on menny selvitellessä kuka on tosi ystävä ja kuka ei. Onko puoliso uskollinen ja rehellinen vai valehteleva kusipää.

Huomenna piti mennä viettää laatuaikaan hieman juominkien merkeissä saadakseni ajatukset muualle tästä draamasta missä mun melkein 9 vuotinen ystävyys vedetään vessanpöntöstä alas ja melki 8vuotinen parisuhde kaatui.

No eikös sit lapsi alkanu oksentaa, että saadaan ihan ulkoistettua tää paha olo yrjöilyn merkeissä. Ja vietetään kiva viikonloppu kotona kera yrjöpyykin ja kuivumisvaaran. Perkele!

Sit tuolla pihallaki on taas pakkasta ei voi ees tupakalla käydä ilman, että varpaat jäätyy parvekkeen lattiaan kii.

Olis kiva kuunnella ees joku hyvä biisi, mut vittu ei täs maailmas oo ees hyviä biisejä saatu aikaa ja leffatkin vähissä. Itseasiassa tää maailma on niin nähty! Tapahtuis ees jotain jännää!
Vittuku ei ees se maailmanloppu voinu tulla!

Joo ja sitkun löydät jonkun kivan tv sarjan se jää tauolle. Voi helvetti!!!

Kaikista eniten vituttaa miks ihmisten pitää tupata sinne minne ne ei kuulu, roikkua muiden aviomiehissä ja varastella ystäviä kostaakseen? Mikä vittu tätä maailmaa vaivaa, kun ei voi pysyä siellä omalla ruohomättäällä ja tyytyä kohtaloonsa?

Tähän loppuun vois sanoo kaikesta huolimatta elämä jatkuu. Tulispa jo kesä.

-J-

Tulee monesti mietittyä miksi mun elämä on niin vaikeeta ja miksei kukaan mua ymmärrä?

Ystävät mitä ne on? Niitä jotka tuomitsee, kun mokaan. Niitä jotka käskee ottaa itteensä niskasta kiinni, kun kaikki tuntuu hajoovan ympäriltä. Niitä jotka väittää välittävänsä, mutta todellisuudessa näkee vaan oman elämänsä kuplan läpi!

Entä, kun he mokaavat? Kyllä minä olen tukena. Minä ymmärrän ja kuuntelen. En tuomitse enkä moiti, vaikka toimivat juuri niinkuin minä toimin heidän moittiessaan minua.

Jaa, että vituttaako! Kyllä vituttaa olla välillä niin empaattinen ja ymmärtäväinen. Vituttaa tehdä vuodesta toiseen hyviä tekoja toisille saamatta itse mitään. Mutta vituttaa olla niin kiittämätönkin ettei muka sais mitään, kun ei kuitenkaan kukaan ystävyyttä voi yksin ylläpitää.

Vituttaa joutua vuodesta toiseen elämään elämäänsä muiden mieliks ja silti pakottaa itsensä jatkamaan.

-J-

Ensimmäiset askeleet

Niin. Vituttaako tänään kaikki? 

No vituttaa ja rankasti.

Tuo pakkanen on hanurista, sieltä syvältä ja poikittain. Olen hajonnut siihen jo ihan täysin. 

Ja se, jos ihmiset sanovat, että soittavat ihan kohta uudelleen ja heistä ei moniin tunteihin, jopa päiviin kuulu yhtään mitään. Näyttää tuo kohta olevan ihan vitun pitkä aika näemmä. 

Ja muutenkin ihmiset kyrpii ihan kunnolla. Miksi he sanovat toisille, että soita jos tarvitset apua tai kuuntelijaa tai ihan mitä vittua tahansa, jos heistä ei kuitenkaan sillä hädän hetkellä ole mitään hyötyä? Ei vittu pidä sanoa mitään tuollaista, jos sitä ei todellakaan tarkoita. Kyllä heistä silloin kuuluu, kun kuskia tarvitsisi tai olkapäätä jota vasten itkeä, kun on paha olla. Mutta mistä vitusta lähtien on "ystävyys" ollut yksipuolista?

Haistakaa vittu, en sen paremmin sano.

Ja nämä perkeleen niskat. Miksi niihin pitää koskea niin paljon, ettei pää käänny? Ja mikään vitun särkylääke ei edes auta. 

Ja joku vitun Putous. Miksi sitä jaksetaan oikein hehkuttaa, kun se on sitä samaa paskaa kaudesta toiseen?

-R